Tämä Alvan toimitusjohtaja Tuomo Kantolan blogikirjoitus on julkaistu 24.2.2022 Energiakaupungit ry:n juttusarjassa, jossa Energiakaupungit ry:n hallituksen jäsenet eli jäsenyhtiöiden toimitusjohtajat kirjoittavat ajankohtaisista ja kiinnostavista energia-alan ilmiöistä ja teemoista.
Suomen ilmastopaneelin helmikuun lopulla julkaisemassa muistiossa piirretty iso kuva Suomen hiilineutraaliuteen vievistä kehityskaarista kelpaa myös kaupunkienergiayhtiöiden seinälle. Suuntaviivojen yksityiskohdissa olisi kuitenkin vielä viimeistelemistä.
Ilmastopaneeli esittää, että puun poltosta vapautuvalle hiilidioksidille tulee asettaa vero, joka koskee vain isohkoja polttolaitoksia. Ajatuksena on luoda lisäkannustin investoida polttoon perustumattomiin ratkaisuihin ja vähentää puun energiakäyttöä. Esitetty laitoksen kokoraja (yli 20 MW) tarkoittaisi, että vero kohdistuisi suurelta osin kaupunkiomisteisten energiayhtiöiden tuotantoon.
Ilmastopaneelilta on jäänyt huomaamatta, että käytännössä kaikilla ehdotetun veron maksajiksi kaavailuilla kaupunkienergiayhtiöillä on jo olemassa kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, ja esimerkiksi rahoittajat vaativat säännönmukaisesti yhtiöiltä tiekarttaa hiilineutraaliuteen. Kollegoiden kanssa keskustellessa kaikille on itsestään selvää, että polttaminen ylipäänsä ja myös biomassan polttamisen päästöt ovat jäämässä siirtymävaiheeksi ennen polttamattoman ja hiilidioksidin talteenottavan sähkön- ja lämmöntuotannon lopullista vallankumousta.
Ilmastopaneeli itsekin toteaa, että päästöjen vähennystahti vaikuttaa olevan nopeampaa kuin aiemmin hahmotettu päästövähennyspolku. Tästä hyvänä esimerkkinä on turpeen energiakäytön romahdus, joka pesee valtiovallan asettaman tavoitteen mennen tullen. Väitän, että suuri osa tästä romahduksesta johtuu puhtaasti energiayhtiöiden omistajien ja yhtiöiden itsensä asettamista ilmastotavoitteista – ei verokepin iskuista. Väitän lisäksi, että ehdotettu puun verottaminen ei sanottavasti nopeuttaisi yhtiöiden päästöttömiä investointeja. Päinvastoin, se jopa huonontaisi tulevaisuusinvestointien edellytyksiä heikentäessään yhtiöiden taloudellista asemaa.
Arkipäivän päätöksenteon kannalta kaupunkimittakaavan investointeja hiilineutraaliin energiantuotantoon rajoittavat enemmän aidot teknologiahaasteet kuin investointien takaisinmaksu. Puun käytön lisäverottaminen vain vähentäisi yhtiöiden kykyä ratkoa nämä haasteet. Ennustan, että puun polttamisen päästöt ilman lisäverojakin romahtavat turpeen käytön tavoin kaupunkienergiayhtiöissä – se ei tapahdu vuodessa tai kahdessa, mutta se tapahtuu heti kun energiajärjestelmän kannalta kestäviä vaihtoehtoja on tarjolla.
Paneeli suhtautuu polttamisen korvaavien teknologioiden käyttöönoton helppouteen varsin rennolla otteella. Tämä näkyy erityisesti energiantuotannon toimitus- ja huoltovarmuuden käsittelyssä – mitään konkreettista vaihtoehtoa polttamalla tuotetulle energialle ei esitetä. Biopolttoaineet ovat vielä ainoa käytännössä toimiva ja riittävän suuri uusiutuvan energian varastointitapa. Myös ehdotettu verottamisen rajaus tietyn kokoisiin laitoksiin kummeksuttaa – hiilidioksidia vapautuu saman verran samasta polttoainemäärästä laitoskoosta riippumatta. Toivon, että ilmastopaneeli ei tässä pyri tekemään aluepolitiikkaa. Ehkäpä rajausehdotuksen taustalla on virheellinen mielikuva rikkaista, hieman suuremmista energiayhtiöistä, joita on varaa rokottaa? Suurelta osin tämän yritysjoukon omistavat suomalaiset ja esimerkiksi Energiakaupungit ry:n jäsenyritysten taloudellinen asema näkyy suoraan 1 350 000:n omistajakaupunkilaisen kukkarossa.
Raportti kertoo myös, että ilmastonmuutosta ehkäisevistä toimista syntyy myönteisiä ulkoisvaikutuksia, joiden tuoma hyöty tulisi maksimoida – ilman muuta näin. Vastaavasti esimerkiksi kaukolämpöjärjestelmien toimintaedellytysten heikentäminen jo ennestään korkeita veroja korottamalla aiheuttaa kaupunkilaisille kielteisiä ulkoisvaikutuksia, joita lienee minimoitava. Kuulen korvissani jo puhetta luovasta tuhosta, joka on välttämätöntä uuteen siirtymisessä. Joku kuitenkin tuon luovankin tuhon maksaa.
Kaukolämmön kustannusten nostaminen lisäverotuksella saisi aikaan suuria kaupunkilaisten toimeentuloon ja asumiskustannuksiin kohdistuvia negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Lisäksi se olisi kestämätöntä myös esimerkiksi vetytalouden kehityksen, hukkalämpöjen hyödyntämisen, sähkön siirron ja käytön huippujen leikkaamisen kannalta. Toisin sanoen, kaukolämpöverkkojen rapautuminen hidastaisi merkittävästi vihreää energiasiirtymää ja aiheuttaisi sen kustannusten kohdistumisessa epäoikeudenmukaisuutta, mitä ilmastopaneelikin sanojensa mukaan pyrkii välttämään.
Hiilineutraaliuteen on pyrittävä mahdollisimman tehokkaasti. Kaupunkienergiayhtiöiden joukko tekee hartiavoimin töitä sen eteen ilman lisäverotaakkaakin ja kantaa huomattavaa yhteiskunnallista vastuuta suoraselkäisesti. Siirtyminen vanhasta uuteen ei valitettavasti tapahdu sormia napsauttamalla, vaan viisaasti ja resurssitehokkaasti olemassa olevia teknologiota hyödyntäen ennen uusien esiinmarssia.
Tuomo Kantola
Hallituksen jäsen | Energiakaupungit ry
Toimitusjohtaja | Alva-yhtiöt Oy