Näin turvataan vesihuollon perusrakenteet

Kriisi on usein kehityksen liikkeelle paneva voima. Se pakottaa tarkastelemaan toimintatapoja uudelleen. Vesihuollossa ei ole vielä jatkuvan kehityksen kulttuuria, joten vesihuoltolaitosten aktiivisuus ja kiinnostus kehittämiseen ovat paljolti kiinni asenteista ja innostuneista henkilöistä. Oleellista on, miten vesihuoltoala suhteellisen pienenä toimijana saa äänensä kuuluviin. Vesihuollon tulevaisuuden suuri kysymys on, miten kunnat omistajan roolissa päättävät turvata vesihuollon perusrakenteet; tarvittavan taloudellisen pohjan, kestävän henkilöresursoinnin sekä toimivan teknologian.

Investoinnit ja tiivis yhteistyö takaavat riittävät resurssit

Kunnat ovat omistajina avainasemassa myös siinä, miten vesihuollon investointeja tehdään, ja kuinka laitosten saneerausvelka ratkaistaan. Arviot maamme vesihuoltolaitosten saneerausvelan määrästä vaihtelevat 600 miljoonasta 1,2 miljardiin euroon. Kun tarkastellaan vesiverkoston ikääntymistä, tehtyjä toimenpiteitä ja verkon määrää, voidaan laskea, että nykyinen saneeraustahti ei ole riittävä.

Suomessa on 1500 vesihuoltolaitosta, ja monimuotoisen laitosrakenteen vuoksi kehitys kulkee lähivuosina vesihuollossa eri tahdissa. Toiminnan jatkuvaan kehittämiseen tai osaamisen ylläpitämiseen tarvitaan monissa vesihuoltolaitoksissa resurssipohjan ja osaamisen vahvistamista.

Tämä ei kuitenkaan toteudu laajamittaisemmin, jos vesihuoltolaitokset eivät ole riittävän houkuttelevia työpaikkoja parhaille osaajille. Mikäli kuntaan on vaikea saada osaamista ja ammattitaitoa, isot laitokset voivat toimia vetovoimatekijöinä tuleville työntekijöille.

Riittävä laitoskoko ei kuitenkaan ole täysin vedenpitävä ratkaisu resurssipulaan. Lisäksi tarvitaan kiinnostusta ja potentiaalia viedä alan kehitystä eteenpäin. Osaamista ja resursseja voidaan kehittää pienemmissä laitoksissa myös tiiviimmällä laitosten välisellä yhteistyöllä.

Digitaaliset teknologiat työn tueksi

Vesihuoltolaitoksissa on paljon toimintaan liittyvää tietoa, jonka hyödyntäminen ei ole kokonaisvaltaista. Samat tiedot syötetään useisiin eri järjestelmiin, ja niitä käytetään useissa eri järjestelmissä. Tiedon hyödyntäminen on siis puutteellista ja epätaloudellista. 

Verkkotiedot toimivat vesihuollossa samaan tapaan kuin kivijalka talossa. Verkkotietojen avulla tapahtuva riskipohjainen omaisuudenhallinta on hyvin toimivan, modernin vesihuollon kova ydin. Digitalisoitu verkkotieto on myös avain toimivien teknologioiden käyttöönottoon. Kun digitaaliset teknologiat saadaan käyttöön tänään, on helpompi ennakoida mitä verkostossa tapahtuu huomenna.

Digitalisaatiostrategian suunnittelu on tärkeää, jotta laitoskentässä laajemmin tehdyt ratkaisut ovat yhtenäisiä yksittäisten laitosten tekemien päätösten kanssa. Vesilaitosten kannattaa toteuttaa järjestelmien käyttöönotto ja varmistaa eri järjestelmien keskinäinen yhteensopivuus ammattimaisesti, jotta digitalisaatiosta saadaan odotettu hyöty.

Artikkeliin on haastateltu Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Osmo Seppälää.