Kenen vastuulla vesihuollon digitalisointi on?

Suomalainen vesihuolto asettuu kansainvälisissä vesialaa koskevissa vertailuissa usein kärkipäähän. Myös Suomessa veden kuluttajat näkevät vesihuollon toimivana ja vaivattomana. Puutteita on kuitenkin paljon, ja asiantuntijoiden mukaan on huolestuttavaa, miten vähän vesihuoltoalan tutkimukseen ja kehittämiseen panostetaan maassamme.

Toimintavarmuuden ja turvallisuuden kannalta nykyinen saneeraustahti ei ole riittävä. Kenen vastuulla vesihuollon kehittämiseen liittyvä muutostyö on?

Rakenteelliset murrokset heijastuvat vesihuoltoon

Ulkoisista tekijöistä vesihuoltoon heijastuvat merkittävällä tavalla isot hallinnolliset, taloudelliset ja poliittiset rakennemuutokset. Globaalit trendit, kuten ympäristötietoisuus, vaikuttavat vesihuoltoon ja ohjaavat toimintatapojen muutoksia. Koska rakenteelliset murrokset antavat suuntaa vesihuollon vaatimuksille, niihin on alan kehittymisen kannalta tärkeää pyrkiä vaikuttamaan muun muassa hyvällä edunvalvonnalla.

Kuntarakenteen muutokset vaikuttavat myös vesihuoltoon, sillä Suomen vesihuoltolaitoksista ylivoimaisesti suurin osa on edelleen kuntaomisteisia. Tuleva maakuntauudistus koskettaa vesihuoltoa esimerkiksi viranomaistoimintojen ja valvonnan osalta.

Omistajana kunnalla on vastuu ja velvoite päättää siitä, miten toiminta sen omistamassa vesihuoltolaitoksessa organisoidaan. Kun kunnassa tehdään päätöksiä, vesi-infran ongelmat ja vesihuollon kasvava korjausvelka jäävät helposti arkipäivässä konkreettisesti näkyvien ongelmien, kuten homekoulujen ja katujen kunnostamisen varjoon. Vesihuollon nostaminen esille julkiseen keskusteluun on haastavaa, eivätkä alan asiantuntijatkaan osaa tuoda ongelmia esille riittävän aktiivisesti ja voimakkaasti.

Mitä laki sanoo vesihuollon digitalisoinnista?

Vesihuoltolain muutoksessa vuonna 2014 voimaan tulleet säännökset edellyttävät vesihuollon verkostotietojen saattamisen sähköiseen muotoon. Lisäksi säännös edellyttää erityistilanteita koskevien varautumissuunnitelmien laatimisen viranomaisille ja tietojen toimittamisen valtakunnalliseen vesihuollon tietojärjestelmään. Juuri mikään ei kuitenkaan ole muuttunut, ja tähän on löydettävissä ainakin kaksi selitystä.

Uudet säännökset eivät yksiselitteisesti velvoita toimijoita saattamaan verkkotietojaan varsinaisesti digitaaliseen muotoon esimerkiksi verkkotietojärjestelmän muodossa. Pelkistetyimmillään säännöksen on tulkittu tarkoittavan, että esimerkiksi sähköiseen pdf-muotoon skannattu verkkokartta täyttäisi lain vaatimuksen. Varsinaisia verkkotietojärjestelmiä on käytössä vain noin sadalla suurimmalla laitoksella.

Toiminnan ja osaamisen taso vaihtelee valtavasti 1500 vesihuoltolaitoksen välillä. Pienet laitokset eivät ole kyenneet reagoimaan uusiin vaatimuksiin määräaikaan mennessä. Toinen selitys säännöksien tehottomuuteen kulkee käsi kädessä resursoinnin, kehittämisen ja osaamisen haasteiden kanssa. Monilla pienemmillä laitoksilla ei ole enää nykyisin riittäviä edellytyksiä toimia laadukkaasti ja tiukentuneiden vaatimusten mukaan.

Vesihuollon sisäinen kehitys on aloitettava tänään

Uhkien kääntäminen mahdollisuuksiksi ei onnistu ilman, että vahvistetaan alan perusrakenteita ja sisäisiä muutostekijöitä. Näitä ovat toimiva taloudellinen pohja, henkilöresurssit ja toimiva teknologia.

Vesihuoltolaitosten taloudellisen ja toiminnallisen pohjan on oltava kestävällä tasolla, jotta resurssipohjan ja osaamisen vahvistaminen laajamittaisemmin on mahdollista. Varteenotettavia vaihtoehtoja perustan vahvistamiseksi ovat erityisosaamista edellyttävien tehtävien ja palvelujen ulkoistaminen, tiivis laitosten välinen yhteistyö tai riittävän suuri laitoskoko.

Avainsana kehittämistyössä on laitoslähtöisyys. Vuonna 2004 perustetun vesihuoltolaitosten kehittämisrahaston kautta pyritään toteuttamaan erityisesti vesihuoltolaitosten kannalta tärkeiksi koettuja kehittämishankkeita. Tiedon välittäminen ja koulutus liittyen alan muutoksiin, vaatimusten kiristymiseen sekä teknologian kehitykseen ovat keskeisessä asemassa, jotta laitokset osaavat suunnata rajalliset resurssinsa keskeisiin kehittämistoimiin.

Toteutuneet esimerkit ovat osoittaneet, että seudullisilla vesihuoltoyhtiöillä on paitsi hyvät edellytykset toteuttaa laadukasta vesihuoltopalvelua, myös kiinnostusta ja potentiaalia viedä alan kehitystä eteenpäin. Vesihuoltoalalle tarvitaan nopeasti digitalisaatiostrategia, jotta uudesta teknologiasta saadaan odotettu hyöty ja apu. Samalla saadaan houkuteltua alan parhaat osaajat mukaan ja taataan henkilöresurssit myös tulevaisuudessa.

Artikkeliin on haastateltu Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Osmo Seppälää.